huuma

Suomi

Substantiivi

huuma (10)

1. jonkun asian vallassa oleminen; hurmio, hurma

Ääntäminen

• IPA: /ˈhuːmɑ/
• tavutus: huu‧ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	huuma	huumat
genetiivi	huuman	huumien (huumain)
partitiivi	huumaa	huumia
akkusatiivi	huuma; huuman	huumat
sisäpaikallissijat
inessiivi	huumassa	huumissa
elatiivi	huumasta	huumista
illatiivi	huumaan	huumiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	huumalla	huumilla
ablatiivi	huumalta	huumilta
allatiivi	huumalle	huumille
muut sijamuodot
essiivi	huumana	huumina
translatiivi	huumaksi	huumiksi
abessiivi	huumatta	huumitta
instruktiivi	–	huumin
komitatiivi	–	huumine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	huuma-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. jonkun asian mielellisessä vallassa oleminen; esim. vallan huumassa

englanti: ecstasy, agony

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: huumata, huumaantua, huumautua

Yhdyssanat

vallanhuuma, voitonhuuma

Aiheesta muualla

• huuma Kielitoimiston sanakirjassa