idis

Suomi

Substantiivi

idis (39)

1. (puhekieltä) idea
2. (slangia, vanhahtava) idiootti

Ääntäminen

• IPA: /ˈidis/
• tavutus: i‧dis

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	idis	idikset
genetiivi	idiksen	idisten idiksien
partitiivi	idistä	idiksiä
akkusatiivi	idis; idiksen	idikset
sisäpaikallissijat
inessiivi	idiksessä	idiksissä
elatiivi	idiksestä	idiksistä
illatiivi	idikseen	idiksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	idiksellä	idiksillä
ablatiivi	idikseltä	idiksiltä
allatiivi	idikselle	idiksille
muut sijamuodot
essiivi	idiksenä	idiksinä
translatiivi	idikseksi	idiksiksi
abessiivi	idiksettä	idiksittä
instruktiivi	–	idiksin
komitatiivi	–	idiksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	idikse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	idis-

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (idiootti) idisti, idari

Aiheesta muualla

• idis Kielitoimiston sanakirjassa