ien

Katso artikkeli Ien Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

ien (32-D)

1. (anatomia) hampaan juurta peittävä pehmytkudos

Ääntäminen

• IPA: /ˈien/ tai /ˈie̯n/
• tavutus: i‧en / ien

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ien	ikenet
genetiivi	ikenen	ienten ikenien
partitiivi	ientä	ikeniä
akkusatiivi	ien; ikenen	ikenet
sisäpaikallissijat
inessiivi	ikenessä	ikenissä
elatiivi	ikenestä	ikenistä
illatiivi	ikeneen	ikeniin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ikenellä	ikenillä
ablatiivi	ikeneltä	ikeniltä
allatiivi	ikenelle	ikenille
muut sijamuodot
essiivi	ikenenä (iennä)	ikeninä
translatiivi	ikeneksi	ikeniksi
abessiivi	ikenettä	ikenittä
instruktiivi	–	ikenin
komitatiivi	–	ikenine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ikene-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	ien-

Käännökset

1. hampaan juurta peittävä pehmytkudos

englanti: gum espanja: encía f. hollanti: tandvlees n. italia: gengiva f. latina: gingiva f. portugali: gengiva f. puola: dziąsło n.

ranska: gencive f. ruotsi: tandkött saksa: Zahnfleisch n. serbia: desni, десни (monikollinen) slovakki: ďasno n. tšekki: dáseň f.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

ientasku, ientulehdus

Aiheesta muualla

• ien Kielitoimiston sanakirjassa
• ien Tieteen termipankissa
• Artikkeli 3029 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa