ihailu

Suomi

Substantiivi

ihailu (2)

1. ihaileminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈihɑi̯lu/
• tavutus: i‧hai‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ihailu	ihailut
genetiivi	ihailun	ihailujen ihailuiden ihailuitten
partitiivi	ihailua	ihailuita ihailuja
akkusatiivi	ihailu; ihailun	ihailut
sisäpaikallissijat
inessiivi	ihailussa	ihailuissa
elatiivi	ihailusta	ihailuista
illatiivi	ihailuun	ihailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ihailulla	ihailuilla
ablatiivi	ihailulta	ihailuilta
allatiivi	ihailulle	ihailuille
muut sijamuodot
essiivi	ihailuna	ihailuina
translatiivi	ihailuksi	ihailuiksi
abessiivi	ihailutta	ihailuitta
instruktiivi	–	ihailuin
komitatiivi	–	ihailuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ihailu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi ihailla (vokaalivartalo ihaile- ) + johdin -u

Käännökset

1. ihaileminen

englanti: admiration

saksa: Bewunderung f.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

itseihailu

Aiheesta muualla

• ihailu Kielitoimiston sanakirjassa