ihanne

Katso artikkeli Ihanne Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

ihanne (48)

1. ihannoinnin kohde

Ääntäminen

• IPA: /ˈihɑnːeˣ/
• tavutus: i‧han‧ne

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ihanne	ihanteet
genetiivi	ihanteen	ihanteiden ihanteitten
partitiivi	ihannetta	ihanteita
akkusatiivi	ihanne; ihanteen	ihanteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	ihanteessa	ihanteissa
elatiivi	ihanteesta	ihanteista
illatiivi	ihanteeseen	ihanteisiin ihanteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ihanteella	ihanteilla
ablatiivi	ihanteelta	ihanteilta
allatiivi	ihanteelle	ihanteille
muut sijamuodot
essiivi	ihanteena	ihanteina
translatiivi	ihanteeksi	ihanteiksi
abessiivi	ihanteetta	ihanteitta
instruktiivi	–	ihantein
komitatiivi	–	ihanteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ihantee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	ihannet-

Käännökset

1. ihannoinnin kohde

saksa: Ideal n.

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: ihanteellinen

Yhdyssanat

elämänihanne, ihanneaika, ihanneavioliitto, ihannekuva, ihannemaa, ihannemaailma, ihannemies, ihannenainen, ihanneolot, ihannepaino, ihanneratkaisu, ihannetapaus, ihannetyttö, ihanneyhteiskunta, kauneusihanne, miesihanne, naisihanne, ritari-ihanne

Aiheesta muualla

• ihanne Kielitoimiston sanakirjassa