ihastus

Suomi

Substantiivi

ihastus (39)

1. ihastuminen

   Herättää ihastusta.

2. (tilapäisen) rakastuksen kohde

   Hän toi juhliin uuden ihastuksensa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈihɑst̪us/
• tavutus: i‧has‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ihastus	ihastukset
genetiivi	ihastuksen	ihastusten ihastuksien
partitiivi	ihastusta	ihastuksia
akkusatiivi	ihastus; ihastuksen	ihastukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	ihastuksessa	ihastuksissa
elatiivi	ihastuksesta	ihastuksista
illatiivi	ihastukseen	ihastuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ihastuksella	ihastuksilla
ablatiivi	ihastukselta	ihastuksilta
allatiivi	ihastukselle	ihastuksille
muut sijamuodot
essiivi	ihastuksena	ihastuksina
translatiivi	ihastukseksi	ihastuksiksi
abessiivi	ihastuksetta	ihastuksitta
instruktiivi	–	ihastuksin
komitatiivi	–	ihastuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ihastukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	ihastus-

Etymologia

• verbi ihastua + johdin -us

Käännökset

1. ihastuminen

englanti: to become infatuated

2. (tilapäisen) rakastuksen kohde

englanti: crush

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

nuoruudenihastus

Anagrammit

hitsaus, sihtaus, suhista

Aiheesta muualla

• ihastus Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 1143 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa