ihka

Suomi

Adverbi

ihka

1. (arkikieltä) vahvistava sana

   Se oli minun ihka ensimmäinen [= ’kaikkein ensimmäinen’] suukkoni.

   Meillä on tänään vieraana ihka oikea [= ’aito, todellinen’] leijonankesyttäjä.

   Studiolla näin idolini ihka elävänä [= ’todellisena, ei esim. televisiossa’] .

Ääntäminen

• IPA: /ˈihkɑ/
• tavutus: ih‧ka

Etymologia

liittynee ihta- ja ihan-sanoihin^[1]