iiris

Suomi

Substantiivi

iiris (39)

1. (anatomia) silmässä värillisenä, yleensä sinisenä, ruskeana tai harmaana, näkyvä rengas mustuaisen ympärillä
2. (tekniikka) optinen laite, joka rajoittaa sisään tulevan valon määrää, himmennin
3. (kasvitiede) keltakurjenmiekka tai joku muu Iris-sukuun kuuluva kukkiva kasvi

Ääntäminen

• IPA: /ˈiːris/
• tavutus: ii‧ris

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	iiris	iirikset
genetiivi	iiriksen	iiristen iiriksien
partitiivi	iiristä	iiriksiä
akkusatiivi	iiris; iiriksen	iirikset
sisäpaikallissijat
inessiivi	iiriksessä	iiriksissä
elatiivi	iiriksestä	iiriksistä
illatiivi	iirikseen	iiriksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	iiriksellä	iiriksillä
ablatiivi	iirikseltä	iiriksiltä
allatiivi	iirikselle	iiriksille
muut sijamuodot
essiivi	iiriksenä	iiriksinä
translatiivi	iirikseksi	iiriksiksi
abessiivi	iiriksettä	iiriksittä
instruktiivi	–	iiriksin
komitatiivi	–	iiriksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	iirikse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	iiris-

Etymologia

• latinan sanasta iris ’silmän iiris, sateenkaari’, → muinaiskreikan sanasta ίρις (íris) ’lilja, silmän iiris’, alkujaan jumalten lähetti sateenkaaren hahmossa. (OED)
• suomenkielisissä teksteissä sana esiintyy 1800-luvulla vain jumalattaren erisnimenä ja silmän värikalvosta käytettiin nimitystä sateenkaarikalvo. Suomalaistettu iiris tuli käyttöön 1900-luvun alussa ja silloinkin ensin lyhytvokaalisessa asussa iris. Kasvisuvun nimen Iris otti käyttöön Carl von Linné (1707–1778), koska kasvit kukkivat sateenkaaren väreissä.(Häkkinen 2004)

Käännökset

1. silmän osa

Ks. värikalvo

Liittyvät sanat

• iriitti

Synonyymit

• [1] anatomia: värikalvo, kehäkalvo
• [2] optiikka: himmennin
• [3] kasvitiede: kurjenmiekka

Yhdyssanat

• iirishimmennin

Aiheesta muualla

• iiris Kielitoimiston sanakirjassa