illakko

Suomi

Substantiivi

illakko (4-A)

Katso artikkeli Illakko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

1. mikä tahansa illakoiden suvun (Hesperis) kasvi

Ääntäminen

• IPA: /ˈilːɑkːo/
• tavutus: il‧lak‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	illakko	illakot
genetiivi	illakon	illakoiden illakoitten illakkojen
partitiivi	illakkoa	illakkoja illakoita
akkusatiivi	illakko; illakon	illakot
sisäpaikallissijat
inessiivi	illakossa	illakoissa
elatiivi	illakosta	illakoista
illatiivi	illakkoon	illakkoihin illakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	illakolla	illakoilla
ablatiivi	illakolta	illakoilta
allatiivi	illakolle	illakoille
muut sijamuodot
essiivi	illakkona	illakkoina illakoina
translatiivi	illakoksi	illakoiksi
abessiivi	illakotta	illakoitta
instruktiivi	–	illakoin
komitatiivi	–	illakkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	illako-
vahva vartalo	illakko-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• substantiivi ilta (heikko vartalo illa- ) + johdin -kko

Käännökset

1. Hesperis-suvun jäsen

englanti: dame's rocket ruotsi: hesperis

viro: harilik öölill

Liittyvät sanat

• illakot

Aiheesta muualla

• illakko Kielitoimiston sanakirjassa