ilmailla

Suomi

Verbi

ilmailla (67) (taivutus[luo])

1. harjoittaa ilmailua

Ääntäminen

• IPA: /ˈilmɑi̯lːɑˣ/
• tavutus: il‧mail‧la

Etymologia

• verbi ilma (vartalo ilma- + pääte -illa (:-ile-))

Käännökset

1. harjoittaa ilmailua

englanti: aviate

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: ilmaileminen, ilmailija, ilmailu

Aiheesta muualla

• ilmailla Kielitoimiston sanakirjassa