ilmastus

Katso artikkeli Ilmastus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

ilmastus (39)

1. ilmastaminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈilmɑst̪us/
• tavutus: il‧mas‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ilmastus	ilmastukset
genetiivi	ilmastuksen	ilmastusten ilmastuksien
partitiivi	ilmastusta	ilmastuksia
akkusatiivi	ilmastus; ilmastuksen	ilmastukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	ilmastuksessa	ilmastuksissa
elatiivi	ilmastuksesta	ilmastuksista
illatiivi	ilmastukseen	ilmastuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ilmastuksella	ilmastuksilla
ablatiivi	ilmastukselta	ilmastuksilta
allatiivi	ilmastukselle	ilmastuksille
muut sijamuodot
essiivi	ilmastuksena	ilmastuksina
translatiivi	ilmastukseksi	ilmastuksiksi
abessiivi	ilmastuksetta	ilmastuksitta
instruktiivi	–	ilmastuksin
komitatiivi	–	ilmastuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ilmastukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	ilmastus-

Etymologia

verbi ilmastaa + johdin -us

Käännökset

1. ilmastaminen

englanti: aeration

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

ilmastusallas

Aiheesta muualla

• ilmastus Kielitoimiston sanakirjassa
• ilmastus Tieteen termipankissa