iltama

Suomi

Substantiivi

iltama (10) tav. monikollinen iltamat

1. illalla pidettävä ohjelmallinen huvitilaisuus

Ääntäminen

• IPA: /ˈilt̪ɑmɑ/
• tavutus: il‧ta‧ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	iltama	iltamat
genetiivi	iltaman	iltamien (iltamain)
partitiivi	iltamaa	iltamia
akkusatiivi	iltama; iltaman	iltamat
sisäpaikallissijat
inessiivi	iltamassa	iltamissa
elatiivi	iltamasta	iltamista
illatiivi	iltamaan	iltamiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	iltamalla	iltamilla
ablatiivi	iltamalta	iltamilta
allatiivi	iltamalle	iltamille
muut sijamuodot
essiivi	iltamana	iltamina
translatiivi	iltamaksi	iltamiksi
abessiivi	iltamatta	iltamitta
instruktiivi	–	iltamin
komitatiivi	–	iltamine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	iltama-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Huomautukset

• Yhdestä tilaisuudesta puhuttaessa käytetään tavallisesti monikkoa iltamat.

Etymologia

• substantiivi ilta + johdin -ma

Liittyvät sanat

• illanvietto

Aiheesta muualla

• iltama Kielitoimiston sanakirjassa