imago

Katso artikkeli Imago Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

imago (2)

1. henkilön tai yrityksen toimillaan aikaan saama julkisuuskuva, image
2. (eläintiede) hyönteisen aikuinen kehitysvaihe
3. (psykologia, psykoanalyysi) varhaisten ihmissuhteiden kokemuksista ja fantasioista muodostunut alitajuinen toisten persoonan prototyyppi, joka määrittää sitä miten henkilö suhtautuu muihin ihmisiin

Ääntäminen

• IPA: /ˈimɑgo/
• tavutus: i‧ma‧go

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	imago	imagot
genetiivi	imagon	imagojen imagoiden imagoitten
partitiivi	imagoa	imagoita imagoja
akkusatiivi	imago; imagon	imagot
sisäpaikallissijat
inessiivi	imagossa	imagoissa
elatiivi	imagosta	imagoista
illatiivi	imagoon	imagoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	imagolla	imagoilla
ablatiivi	imagolta	imagoilta
allatiivi	imagolle	imagoille
muut sijamuodot
essiivi	imagona	imagoina
translatiivi	imagoksi	imagoiksi
abessiivi	imagotta	imagoitta
instruktiivi	–	imagoin
komitatiivi	–	imagoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	imago-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• brändi

Aiheesta muualla

• imago Kielitoimiston sanakirjassa

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	imāgō	imāginēs
akkusatiivi	imāginem	imāginēs
genetiivi	imāginis	imāginum
datiivi	imāginī	imāginibus
ablatiivi	imāgine	imāginibus

imāgō f. (3)

1. kuva