improvisoiminen

Suomi

Substantiivi

improvisoiminen (38)

1. teonnimi verbistä improvisoida

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	improvisoiminen	improvisoimiset
genetiivi	improvisoimisen	improvisoimisten improvisoimisien
partitiivi	improvisoimista	improvisoimisia
akkusatiivi	improvisoiminen; improvisoimisen	improvisoimiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	improvisoimisessa	improvisoimisissa
elatiivi	improvisoimisesta	improvisoimisista
illatiivi	improvisoimiseen	improvisoimisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	improvisoimisella	improvisoimisilla
ablatiivi	improvisoimiselta	improvisoimisilta
allatiivi	improvisoimiselle	improvisoimisille
muut sijamuodot
essiivi	improvisoimisena (improvisoimisna)	improvisoimisina
translatiivi	improvisoimiseksi	improvisoimisiksi
abessiivi	improvisoimisetta	improvisoimisitta
instruktiivi	–	improvisoimisin
komitatiivi	–	improvisoimisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	improvisoimise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	improvisoimis-

Etymologia

• verbi improvisoida (vartalo improvisoi- ) + johdin -minen