indikatiivi

Suomi

Substantiivi

indikatiivi (5)

1. (kielitiede) yleisin tapaluokka, jolla ei ole erityistä tunnistetta. Suomen kielessä indikatiivi ilmaisee toiminnan todelliseksi.

   "Kudon" on kutoa-verbin indikatiivin ensimmäisen persoonan preesens.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	indikatiivi	indikatiivit
genetiivi	indikatiivin	indikatiivien (indikatiivein)
partitiivi	indikatiivia	indikatiiveja
akkusatiivi	indikatiivi; indikatiivin	indikatiivit
sisäpaikallissijat
inessiivi	indikatiivissa	indikatiiveissa
elatiivi	indikatiivista	indikatiiveista
illatiivi	indikatiiviin	indikatiiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	indikatiivilla	indikatiiveilla
ablatiivi	indikatiivilta	indikatiiveilta
allatiivi	indikatiiville	indikatiiveille
muut sijamuodot
essiivi	indikatiivina	indikatiiveina
translatiivi	indikatiiviksi	indikatiiveiksi
abessiivi	indikatiivitta	indikatiiveitta
instruktiivi	–	indikatiivein
komitatiivi	–	indikatiiveine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	indikatiivi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. yleisin tapaluokka, jolla ei ole erityistä tunnistetta

englanti: indicative mood, indicative espanja: modo indicativo, indicativo m. italia: indicativo m. norja: indikativ ranska: indicatif ruotsi: indikativ

saksa: Indikativ m. tšekki: oznamovací způsob m. turkki: bildirme kipi, haber kipi, haber siygası venäjä: изъявительное наклонение viro: kindel kõneviis, indikatiiv

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (tapaluokka) tositapa (vanhahtava)

Vieruskäsitteet

• potentiaali, konditionaali, imperatiivi, eventiivi, indikatiivinen

Aiheesta muualla

• indikatiivi Kielitoimiston sanakirjassa
• indikatiivi Tieteen termipankissa