installaatio

Suomi

Substantiivi

installaatio (3)

1. erityisesti johonkin tilaan tai paikkaan tehty taideteos, joka käyttää tilan ominaisuuksia hyväkseen

Ääntäminen

• IPA: /ˈinst̪ɑlˌlɑːt̪io/
• tavutus: ins‧tal‧laa‧ti‧o

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	installaatio	installaatiot
genetiivi	installaation	installaatioiden installaatioitten
partitiivi	installaatiota	installaatioita
akkusatiivi	installaatio; installaation	installaatiot
sisäpaikallissijat
inessiivi	installaatiossa	installaatioissa
elatiivi	installaatiosta	installaatioista
illatiivi	installaatioon	installaatioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	installaatiolla	installaatioilla
ablatiivi	installaatiolta	installaatioilta
allatiivi	installaatiolle	installaatioille
muut sijamuodot
essiivi	installaationa	installaatioina
translatiivi	installaatioksi	installaatioiksi
abessiivi	installaatiotta	installaatioitta
instruktiivi	–	installaatioin
komitatiivi	–	installaatioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	installaatio-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. tilaan tai paikkaan tehty taideteos, joka käyttää tilan ominaisuuksia hyväkseen

englanti: installation

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• installaatiotaide

Aiheesta muualla

• installaatio Kielitoimiston sanakirjassa