integroiminen

Suomi

Substantiivi

integroiminen (38)

1. teonnimi verbistä integroida

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	integroiminen	integroimiset
genetiivi	integroimisen	integroimisten integroimisien
partitiivi	integroimista	integroimisia
akkusatiivi	integroiminen; integroimisen	integroimiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	integroimisessa	integroimisissa
elatiivi	integroimisesta	integroimisista
illatiivi	integroimiseen	integroimisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	integroimisella	integroimisilla
ablatiivi	integroimiselta	integroimisilta
allatiivi	integroimiselle	integroimisille
muut sijamuodot
essiivi	integroimisena (integroimisna)	integroimisina
translatiivi	integroimiseksi	integroimisiksi
abessiivi	integroimisetta	integroimisitta
instruktiivi	–	integroimisin
komitatiivi	–	integroimisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	integroimise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	integroimis-

Etymologia

• verbi integroida (vartalo integroi- ) + johdin -minen