integrointi

Suomi

Substantiivi

integrointi (5-J)

1. se, kun jokin integroidaan, yhdentäminen; integraatio
2. (matematiikka) se että muodostetaan funktio, jonka derivaatta on annettu funktio

Ääntäminen

• IPA: /ˈint̪egˌroi̯nt̪i/
• tavutus: in‧teg‧roin‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	integrointi	integroinnit
genetiivi	integroinnin	integrointien (integrointein)
partitiivi	integrointia	integrointeja
akkusatiivi	integrointi; integroinnin	integroinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi	integroinnissa	integroinneissa
elatiivi	integroinnista	integroinneista
illatiivi	integrointiin	integrointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	integroinnilla	integroinneilla
ablatiivi	integroinnilta	integroinneilta
allatiivi	integroinnille	integroinneille
muut sijamuodot
essiivi	integrointina	integrointeina
translatiivi	integroinniksi	integroinneiksi
abessiivi	integroinnitta	integroinneitta
instruktiivi	–	integroinnein
komitatiivi	–	integrointeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	integroinni-
vahva vartalo	integrointi-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi integroida (vartalo integroi- ) + johdin -nti

Käännökset

1. se, kun jokin integroidaan, yhdentäminen

englanti: integration espanja: integración f.

ruotsi: integration

2. matematiikka

englanti: integration

Liittyvät sanat

• kotouttaminen

Synonyymit

• integraatio

Aiheesta muualla

• integrointi Kielitoimiston sanakirjassa
• integrointi Tieteen termipankissa