intonaatio

Suomi

Substantiivi

intonaatio (3)

1. Äänen korkeuden vaihtelu puheessa. Suomen kielessä intonaatiolla osoitetaan esim. lauseen alkamista tai loppumista. Ns. korkokielissä erotetaan erikseen sana ja tavuintonaatio. Sellaisia ovat esimerkiksi norjan kieli ja kiinan kieli

Ääntäminen

• IPA: [ˈin̪t̪ʷo̞ˌnɑ̝ːt̪io̞]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	intonaatio	intonaatiot
genetiivi	intonaation	intonaatioiden intonaatioitten
partitiivi	intonaatiota	intonaatioita
akkusatiivi	intonaatio; intonaation	intonaatiot
sisäpaikallissijat
inessiivi	intonaatiossa	intonaatioissa
elatiivi	intonaatiosta	intonaatioista
illatiivi	intonaatioon	intonaatioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	intonaatiolla	intonaatioilla
ablatiivi	intonaatiolta	intonaatioilta
allatiivi	intonaatiolle	intonaatioille
muut sijamuodot
essiivi	intonaationa	intonaatioina
translatiivi	intonaatioksi	intonaatioiksi
abessiivi	intonaatiotta	intonaatioitta
instruktiivi	–	intonaatioin
komitatiivi	–	intonaatioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	intonaatio-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. äänen korkeuden vaihtelu puheessa

azeri: intonasiya englanti: intonation espanja: entonación f.

saksa: Intonation f. uzbekki: intonatsiya venäjä: интонация

Aiheesta muualla

• intonaatio Kielitoimiston sanakirjassa
• intonaatio Tieteen termipankissa