intti

Suomi

Substantiivi

intti (5-C)

1. (arkikieltä) armeija
2. (amerikansuomea) intiaani

Ääntäminen

• IPA: /ˈint̪ːi/, [ˈin̪t̪ːi]
• tavutus: int‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	intti	intit
genetiivi	intin	inttien (inttein)
partitiivi	inttiä	inttejä
akkusatiivi	intti; intin	intit
sisäpaikallissijat
inessiivi	intissä	inteissä
elatiivi	intistä	inteistä
illatiivi	inttiin	intteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	intillä	inteillä
ablatiivi	intiltä	inteiltä
allatiivi	intille	inteille
muut sijamuodot
essiivi	inttinä	intteinä
translatiivi	intiksi	inteiksi
abessiivi	intittä	inteittä
instruktiivi	–	intein
komitatiivi	–	intteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	inti-
vahva vartalo	intti-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• inttileski

Aiheesta muualla

• intti Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 448 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Verbi

intti

1. (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan imperfekti verbistä inttää