invaliditeetti

Suomi

Substantiivi

invaliditeetti (5-C)

1. se, että on invalidi; fyysinen vammaisuus, liikuntarajoitteisuus, raajarikkoisuus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	invaliditeetti	invaliditeetit
genetiivi	invaliditeetin	invaliditeettien (invaliditeettein)
partitiivi	invaliditeettia	invaliditeetteja
akkusatiivi	invaliditeetti; invaliditeetin	invaliditeetit
sisäpaikallissijat
inessiivi	invaliditeetissa	invaliditeeteissa
elatiivi	invaliditeetista	invaliditeeteista
illatiivi	invaliditeettiin	invaliditeetteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	invaliditeetilla	invaliditeeteilla
ablatiivi	invaliditeetilta	invaliditeeteilta
allatiivi	invaliditeetille	invaliditeeteille
muut sijamuodot
essiivi	invaliditeettina	invaliditeetteina
translatiivi	invaliditeetiksi	invaliditeeteiksi
abessiivi	invaliditeetitta	invaliditeeteitta
instruktiivi	–	invaliditeetein
komitatiivi	–	invaliditeetteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	invaliditeeti-
vahva vartalo	invaliditeetti-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. vammaisuus

Ks. vammaisuus

Aiheesta muualla

• invaliditeetti Kielitoimiston sanakirjassa