irrota

Suomi

Verbi

irrota (74-K) (taivutus[luo])

1. lähteä irti jostain

   Maitohampaat irtoavat lähes itsestään, kun aika koittaa.

   Lopulta alus irtosi karilta lähes vaurioitumattomana.

Ääntäminen

• IPA: /ˈirːot̪ɑˣ/
• tavutus: ir‧ro‧ta

Käännökset

1. lähteä irti jostain

englanti: loosen, detach, separate

japani: 抜ける, 落ちる (tahrasta y.m.)

Liittyvät sanat

• irtautua

Johdokset

• substantiivit: irtoaminen
• verbit: irrottaa

Aiheesta muualla

• irrota Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

irrota

1. aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä irrottaa
2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä irrottaa
3. imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä irrottaa