irrottaa

Suomi

Verbi

irrottaa (53-C) (taivutus[luo])

1. päästää irti tai irralleen, ottaa erilleen, saattaa erilleen, katkaista

   Irrotin sonnin lieasta ja sain pötkiä pakoon.

   Alus irrotettiin karilta monen hinaajan voimin.

   Poika irrotti otteensa ja putosi.

   Kalkkunan koivet irrotetaan ruhosta.

   Sähkön kulutuspiiri irrotetaan erottimella.

Ääntäminen

• IPA: /ˈirːot̪ːɑːˣ/
• tavutus: ir‧rot‧taa

Etymologia

• verbi irrota (konsonanttivartalo irrot- + pääte -taa), joka johdos balttilaisperäisestä *irta-vartalosta. Vrt. liettuan ìrti ’avautua, ratketa’, latvian irt ’erota, purkautua’.^[1]

Käännökset

1. päästää irti tai irralleen, ottaa erilleen, saattaa erilleen, katkaista

englanti: release, untie, unfasten, uncouple maori: motu

norja: løse ranska: détacher, défaire, séparer, délier

Liittyvät sanat

• irrota

Johdokset

• substantiivit: irrottaminen, irrotus
• verbit: irrotella, irrottautua, irrottua

Aiheesta muualla

• irrottaa Kielitoimiston sanakirjassa