ismi

Katso artikkeli Ismi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

ismi (5)

1. suunta, aate, virtaus

Ääntäminen

• IPA: /ˈismi/
• tavutus: is‧mi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ismi	ismit
genetiivi	ismin	ismien (ismein)
partitiivi	ismiä	ismejä
akkusatiivi	ismi; ismin	ismit
sisäpaikallissijat
inessiivi	ismissä	ismeissä
elatiivi	ismistä	ismeistä
illatiivi	ismiin	ismeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ismillä	ismeillä
ablatiivi	ismiltä	ismeiltä
allatiivi	ismille	ismeille
muut sijamuodot
essiivi	isminä	ismeinä
translatiivi	ismiksi	ismeiksi
abessiivi	ismittä	ismeittä
instruktiivi	–	ismein
komitatiivi	–	ismeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ismi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Erilaisten aatteiden ja ajatussuuntien -ismi-päätteisistä nimistä muiden kielten mallien mukaan.

Käännökset

1. suunta, aate, virtaus

englanti: ism

Aiheesta muualla

• ismi Kielitoimiston sanakirjassa