isous

Suomi

Substantiivi

isous (40)

1. se, että on iso

Ääntäminen

• IPA: /ˈisous/ tai /ˈisou̯s/
• tavutus: i‧so‧us / i‧sous

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	isous	isoudet
genetiivi	isouden	isouksien
partitiivi	isoutta	isouksia
akkusatiivi	isous; isouden	isoudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	isoudessa	isouksissa
elatiivi	isoudesta	isouksista
illatiivi	isouteen	isouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	isoudella	isouksilla
ablatiivi	isoudelta	isouksilta
allatiivi	isoudelle	isouksille
muut sijamuodot
essiivi	isoutena	isouksina
translatiivi	isoudeksi	isouksiksi
abessiivi	isoudetta	isouksitta
instruktiivi	–	isouksin
komitatiivi	–	isouksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	isoude-
vahva vartalo	isoute-
konsonantti- vartalo	isout-

Etymologia

• adjektiivi iso + johdin -us

Käännökset

1. se, että on iso

englanti: bigness

Liittyvät sanat

• suuruus
• valtavuus

Aiheesta muualla

• isous Kielitoimiston sanakirjassa
• isous Suomen murteiden sanakirjassa