isyys

Suomi

Substantiivi

isyys (40)

1. se, että joku on isä, isän sukulaisuussuhde lapseen

Ääntäminen

• IPA: /ˈisyːs/
• tavutus: i‧syys

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	isyys	isyydet
genetiivi	isyyden	isyyksien
partitiivi	isyyttä	isyyksiä
akkusatiivi	isyys; isyyden	isyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi	isyydessä	isyyksissä
elatiivi	isyydestä	isyyksistä
illatiivi	isyyteen	isyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	isyydellä	isyyksillä
ablatiivi	isyydeltä	isyyksiltä
allatiivi	isyydelle	isyyksille
muut sijamuodot
essiivi	isyytenä	isyyksinä
translatiivi	isyydeksi	isyyksiksi
abessiivi	isyydettä	isyyksittä
instruktiivi	–	isyyksin
komitatiivi	–	isyyksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	isyyde-
vahva vartalo	isyyte-
konsonantti- vartalo	isyyt-

Etymologia

isä + -yys

Käännökset

1. se, että joku on isä

englanti: fatherhood, paternity kroatia: očinstvo n.

ruotsi: faderskap venäjä: отцовство

Liittyvät sanat

isä

Yläkäsitteet

vanhemmuus

Vieruskäsitteet

äitiys

Yhdyssanat

isyyshuijaus, isyysjuttu, isyyskoe, isyysloma, isyysoikeus, isyyspakkaus, isyysraha, isyystutkimus, isyysvapaa

Aiheesta muualla

• isyys Kielitoimiston sanakirjassa