itä
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
| Katso myös: -ita, ita, ITA, -itä |
Suomi
Substantiivi
- pääilmansuunta pohjoisen ja etelän välissä, pohjoisesta 90 astetta myötäpäivään
Ääntäminen
- IPA: /ˈit̪æ/
- tavutus: i‧tä
Taivutus
Etymologia
Itä on se ilmansuunta, josta aurinko kohoaa näkyviin eli itää taivaanrannasta. Lähisukukielissä on vastineensa; inkeroisten ja vatjan itä, viron ida ja liivin ida ’koillinen’. [1]
Käännökset
1. pääilmansuunta pohjoisen ja etelän välissä, pohjoisesta 90 astetta myötäpäivään
Liittyvät sanat
Johdokset
- adjektiivit: itäinen
Vieruskäsitteet
Yhdyssanat
idänkauppa, idänpolitiikka, idänsinikuusama, idänsuhteet, idäntuonti, idänvienti, Itä-Aasia, itäaasialainen, itäafrikkalainen, itäauto, itäblokki, itäeurooppalainen, itägootti, itäinen, itäkaakko, itäkaakkoinen, itäkarjalainen, itäkauppa, itäkoillinen, itämaa, itämaalainen, itämaat, itämainen, itämerensuomalainen, Itämeri, itämurre, itämurteinen, itämyrsky, itäosa, itäpuoli, itäpuolinen, itäpuolitse, itäraja, itärakentaja, itärannikko, itäranta, itäreimari, itärinne, itärintama, itäroomalainen, itäryhmä, Itä-Saksa, itäsaksalainen, itäsuomalainen, itäsuomalaisuus, itätaivas, Itä-Timor, itätuonti, itäturisti, itätuuli, Itävalta, itävaltalainen, itävienti, itäviitta, Kaukoitä, Lähi-itä
Aiheesta muualla
Remove ads
Viitteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads