iterointi

Katso artikkeli Iterointi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

iterointi (5-J)

1. ongelmanratkaisumenetelmä, jossa ongelman ratkaisu tarkentuu vähitellen, kerta kerran jälkeen toistamalla
2. (matematiikka) likiarvon määrittämiseksi käytetty laskumenetelmä, jossa laskemalla saatu funktion arvo asetetaan saman funktion lähtöarvoksi (argumentiksi) ja toistetaan sama toimitus useita kertoja uudelleen

   Jo muutaman iteroinnin jälkeen funktion arvot alkavat lähetä tavoiteltua likiarvoa.

   Tietoneohjelmien laskentamalleissa sovelletaan iterointia.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	iterointi	iteroinnit
genetiivi	iteroinnin	iterointien (iterointein)
partitiivi	iterointia	iterointeja
akkusatiivi	iterointi; iteroinnin	iteroinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi	iteroinnissa	iteroinneissa
elatiivi	iteroinnista	iteroinneista
illatiivi	iterointiin	iterointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	iteroinnilla	iteroinneilla
ablatiivi	iteroinnilta	iteroinneilta
allatiivi	iteroinnille	iteroinneille
muut sijamuodot
essiivi	iterointina	iterointeina
translatiivi	iteroinniksi	iteroinneiksi
abessiivi	iteroinnitta	iteroinneitta
instruktiivi	–	iteroinnein
komitatiivi	–	iterointeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	iteroinni-
vahva vartalo	iterointi-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. ongelmanratkaisumenetelmä, jossa ongelman ratkaisu tarkentuu vähitellen, kerta kerran jälkeen toistamalla

englanti: iteration

ruotsi: iteration

Liittyvät sanat

• iteroida
• iteroiminen
• likiarvo

Synonyymit

• iteraatio