itku

Katso artikkeli Itku Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Interjektio

itku

1. turhautumista tai pettymystä osoittava huudahdus

   Voi itku!

Substantiivi

itku (1)

1. kyynelnesteen runsaana erittymisenä ja us. kasvojen ilmelihaksien liikkeinä havaittava mielenliikutuksen t. kivun aikaansaama oireilmentymä

   Villeltä pääsi itku.

Ääntäminen

• IPA: /ˈit̪ku/
• tavutus: it‧ku

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	itku	itkut
genetiivi	itkun	itkujen
partitiivi	itkua	itkuja
akkusatiivi	itku; itkun	itkut
sisäpaikallissijat
inessiivi	itkussa	itkuissa
elatiivi	itkusta	itkuista
illatiivi	itkuun	itkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	itkulla	itkuilla
ablatiivi	itkulta	itkuilta
allatiivi	itkulle	itkuille
muut sijamuodot
essiivi	itkuna	itkuina
translatiivi	itkuksi	itkuiksi
abessiivi	itkutta	itkuitta
instruktiivi	–	itkuin
komitatiivi	–	itkuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	itku-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi itkeä + johdin -u

Käännökset

1. mielenliikutuksen t. kivun aikaansaama oireilmentymä

espanja: grito m. kroatia: plač m. puola: płacz m.

ruotsi: gråt vepsä: itk

Liittyvät sanat

• ilmelihas
• itkeminen
• itkettäminen
• itkettää
• itketys
• itkijä
• kyynelneste
• mielenliikutus
• nauru
• nyyhkytys

Johdokset

• adjektiivit: itkuinen

Yhdyssanat

hääitku, itkuhälytin, itkuiikka, itkuiita, itkukohtaus, itkumuuri, itkunkouristus, itkunpuuska, itkupilli, itkupotkuraivari, itkusilmin, itkuvirsi, tekoitku

Idiomit

• Ei auta itku markkinoilla.'
  1. kaduttavia tekoja ei ole hyötyä jäädä liiaksi jäädä suremaan
• itku pitkästä ilosta
  1. Sanotaan, kun lasten hauskanpito päättyy siihen, että joku satuttaa itsensä.

Aiheesta muualla

• itku Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 681, 735 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa