itsari

Suomi

Substantiivi

itsari (6)

1. (puhekieltä) itsemurha

Ääntäminen

• IPA: /ˈit̪sɑri/
• tavutus: it‧sa‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	itsari	itsarit
genetiivi	itsarin	itsarien itsareiden itsareitten
partitiivi	itsaria	itsareita itsareja
akkusatiivi	itsari; itsarin	itsarit
sisäpaikallissijat
inessiivi	itsarissa	itsareissa
elatiivi	itsarista	itsareista
illatiivi	itsariin	itsareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	itsarilla	itsareilla
ablatiivi	itsarilta	itsareilta
allatiivi	itsarille	itsareille
muut sijamuodot
essiivi	itsarina	itsareina
translatiivi	itsariksi	itsareiksi
abessiivi	itsaritta	itsareitta
instruktiivi	–	itsarein
komitatiivi	–	itsareine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	itsari-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Aiheesta muualla

• itsari Kielitoimiston sanakirjassa