jallitus

Suomi

Substantiivi

jallitus (39)

1. jallittamisen toteutus

Ääntäminen

• IPA: /ˈjɑlːit̪us/
• tavutus: jal‧li‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	jallitus	jallitukset
genetiivi	jallituksen	jallitusten jallituksien
partitiivi	jallitusta	jallituksia
akkusatiivi	jallitus; jallituksen	jallitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	jallituksessa	jallituksissa
elatiivi	jallituksesta	jallituksista
illatiivi	jallitukseen	jallituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	jallituksella	jallituksilla
ablatiivi	jallitukselta	jallituksilta
allatiivi	jallitukselle	jallituksille
muut sijamuodot
essiivi	jallituksena	jallituksina
translatiivi	jallitukseksi	jallituksiksi
abessiivi	jallituksetta	jallituksitta
instruktiivi	–	jallituksin
komitatiivi	–	jallituksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	jallitukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	jallitus-

Etymologia

verbi jallittaa (heikko vartalo jallita- ) + johdin -us

Käännökset

1. jallittaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

• jallitus Kielitoimiston sanakirjassa