jankutus

Suomi

Substantiivi

jankutus (39)

1. (arkikieltä) se, että jankuttaa; jankuttaminen

   Lopeta jo tuo jankutus!

Ääntäminen

• IPA: /ˈjɑŋkut̪us/
• tavutus: jan‧ku‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	jankutus	jankutukset
genetiivi	jankutuksen	jankutusten jankutuksien
partitiivi	jankutusta	jankutuksia
akkusatiivi	jankutus; jankutuksen	jankutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	jankutuksessa	jankutuksissa
elatiivi	jankutuksesta	jankutuksista
illatiivi	jankutukseen	jankutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	jankutuksella	jankutuksilla
ablatiivi	jankutukselta	jankutuksilta
allatiivi	jankutukselle	jankutuksille
muut sijamuodot
essiivi	jankutuksena	jankutuksina
translatiivi	jankutukseksi	jankutuksiksi
abessiivi	jankutuksetta	jankutuksitta
instruktiivi	–	jankutuksin
komitatiivi	–	jankutuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	jankutukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	jankutus-

Etymologia

verbi jankuttaa (heikko vartalo jankuta- ) + johdin -us

Käännökset

1. jankuttaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

• jankutus Kielitoimiston sanakirjassa