jarru
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
jarru (1)
- (tekniikka) liikkeen hidastamiseen ja pysäyttämiseen tai paikalla pysymisen varmentamiseen tarkoitettu laite
- jarrupoljin
- Paina jarrua!
- (kuvaannollisesti) este, hidaste
- (armeijaslangia) tornijutin intissä ruokaan lisätty aine, jonka tarkoituksena on hillitä seksuaalisia haluja, joskus tarkoitetaan jälkiruokana tarjottavaa kiisseliä tai muuta jälkiruokaa
- (slangia, huume-) jokin lamaava huume, joka hidastaa eli ”jarruttaa” piristeen käytön jälkeen
Ääntäminen
- IPA: /ˈjɑrːu/
- tavutus: jar‧ru
Taivutus
Käännökset
1. liikkeen hidastamiseen ja pysäyttämiseen tai paikalla pysymisen varmentamiseen tarkoitettu laite
Liittyvät sanat
hätäjarru, jarrusylinteri, kuolleen miehen jarru, lentojarrut, lisäjarruvalo, suujarru
Johdokset
Yhdyssanat
ilmajarru, jalkajarru, jarrukenkä, jarrumies, jarrupoljin, jarruraketti, jarrurumpu, jarrusiiveke, jarrusukka, jarrutehostin, jarruvalo, jarruvarjo, kitkajarru, käsijarru, käyttöjarru, levyjarru, paineilmajarru, pyörrevirtajarru, rumpujarru, seisontajarru, suujarru, velkajarru
Aiheesta muualla
- jarru Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 431 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Remove ads
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads