johdos

Suomi

Substantiivi

johdos (39)

1. (kielitiede) sanan vartalosta säännöllisesti äänteitä lisäämällä ja muuttamalla kehitetty uusi sana, jonka merkitys muodostuu alkujaan vanhan sanan merkityksen ja johtimien luokkamerkityksien yhdistelystä

   tiede ja tieto ovat tie-sanan johdoksia.

2. (kemia) yhdiste, joka on syntynyt toisesta siten, että jokin tämän atomeista on korvautunut toisella atomilla tai yksinkertaisella radikaaliksi kutsutulla atomiryhmällä

   Fraktiotislauksella voidaan tervasta erottaa useita aromaattisia hiilivetyjä ja niiden johdoksia, mm. bentseeniä, naftaleenia ja antraseenia. (opinnot.internetix.fi)

Ääntäminen

• IPA: /ˈjohdos/
• tavutus: joh‧dos

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	johdos	johdokset
genetiivi	johdoksen	johdosten johdoksien
partitiivi	johdosta	johdoksia
akkusatiivi	johdos; johdoksen	johdokset
sisäpaikallissijat
inessiivi	johdoksessa	johdoksissa
elatiivi	johdoksesta	johdoksista
illatiivi	johdokseen	johdoksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	johdoksella	johdoksilla
ablatiivi	johdokselta	johdoksilta
allatiivi	johdokselle	johdoksille
muut sijamuodot
essiivi	johdoksena	johdoksina
translatiivi	johdokseksi	johdoksiksi
abessiivi	johdoksetta	johdoksitta
instruktiivi	–	johdoksin
komitatiivi	–	johdoksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	johdokse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	johdos-

Etymologia

• verbi johtaa (heikko vartalo johda- ) + johdin -os

Käännökset

1. kielitiede

kroatia: izvedenica f. ranska: dérivé m.

viro: tuletis

2. kemia

ido: derivajo ranska: dérivé m.

saksa: Derivat

Liittyvät sanat

• kantasana, johdin
• johtaa, derivoida
• johtaminen, derivaatio

Aiheesta muualla

• VISK: § 155 Johtamisen periaatteista yleisesti
• VISK: Määritelmät: johdos
• johdos Kielitoimiston sanakirjassa
• johdos Tieteen termipankissa