jono

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads

Suomi

Substantiivi

jono (1)

  1. peräkkäin järjestyneiden ihmisten tai muiden alkioiden joukko
    Peräkkäin järjestyneet ihmiset muodostavat jonon.
    Ihmiset odottavat jonossa.
  2. muodostelma tai tilanne jossa jonotetaan jotain; myös odotusaika
    perhesidehakemusten jono
    Kelassa jono asumistukinumeroon oli aamulla 9 minuuttia 44 sekuntia.
  3. (sodankäynti) ryhmittymismuoto, jossa sotilaat ovat peräkkäin noin askelen päässä toisistaan
  4. (tietotekniikka) tietorakenne, johon voidaan lisätä alkioita toiseen päähän ja ottaa pois toisesta päästä

Ääntäminen

  • IPA: /ˈjono/
  • tavutus: jo‧no

Taivutus

Lisätietoja Taivutus, sijamuoto ...

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset
  • verbit: jonotella, jonottaa, jonouttaa, jonoutua
Yhdyssanat

autojono, avojono, jonoteoria, jonovuoristo, kolmijono, leikkausjono, leipäjono, lukujono, nelijono, normaalijono, parijono, ruokajono, soppajono, taksijono, tunturijono, vaarajono, vaunujono, vuorijono

Aiheesta muualla

  • jono Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 3984 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Remove ads

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads