jono
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
jono (1)
- peräkkäin järjestyneiden ihmisten tai muiden alkioiden joukko
- Peräkkäin järjestyneet ihmiset muodostavat jonon.
- Ihmiset odottavat jonossa.
- Peräkkäin järjestyneet ihmiset muodostavat jonon.
- muodostelma tai tilanne jossa jonotetaan jotain; myös odotusaika
- perhesidehakemusten jono
- Kelassa jono asumistukinumeroon oli aamulla 9 minuuttia 44 sekuntia.
- (sodankäynti) ryhmittymismuoto, jossa sotilaat ovat peräkkäin noin askelen päässä toisistaan
- (tietotekniikka) tietorakenne, johon voidaan lisätä alkioita toiseen päähän ja ottaa pois toisesta päästä
Ääntäminen
- IPA: /ˈjono/
- tavutus: jo‧no
Taivutus
Käännökset
1. peräkkäin järjestyneiden ihmisten tai muiden alkioiden joukko
2. muodostelma tai tilanne jossa jonotetaan jotain; myös odotusaika
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
3. (sodankäynti) ryhmittymismuoto, jossa sotilaat ovat peräkkäin noin askelen päässä toisistaan
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
4. (tietotekniikka) tietorakenne, johon voidaan lisätä alkioita toiseen päähän ja ottaa pois toisesta päästä
|
Liittyvät sanat
- jonomainen
- jonosto
- ketju
Johdokset
- verbit: jonotella, jonottaa, jonouttaa, jonoutua
Yhdyssanat
autojono, avojono, jonoteoria, jonovuoristo, kolmijono, leikkausjono, leipäjono, lukujono, nelijono, normaalijono, parijono, ruokajono, soppajono, taksijono, tunturijono, vaarajono, vaunujono, vuorijono
Aiheesta muualla
- jono Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 3984 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Remove ads
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads