jousitus

Suomi

Substantiivi

jousitus (39)

1. jousien joukko esimerkiksi ajoneuvossa

Ääntäminen

• IPA: /ˈjou̯sit̪us/
• tavutus: jou‧si‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	jousitus	jousitukset
genetiivi	jousituksen	jousitusten jousituksien
partitiivi	jousitusta	jousituksia
akkusatiivi	jousitus; jousituksen	jousitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	jousituksessa	jousituksissa
elatiivi	jousituksesta	jousituksista
illatiivi	jousitukseen	jousituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	jousituksella	jousituksilla
ablatiivi	jousitukselta	jousituksilta
allatiivi	jousitukselle	jousituksille
muut sijamuodot
essiivi	jousituksena	jousituksina
translatiivi	jousitukseksi	jousituksiksi
abessiivi	jousituksetta	jousituksitta
instruktiivi	–	jousituksin
komitatiivi	–	jousituksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	jousitukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	jousitus-

Etymologia

• verbi jousittaa (heikko vartalo jousita- ) + johdin -us

Käännökset

1. jousien joukko esimerkiksi ajoneuvossa

azeri: asqı englanti: springing

turkki: süspansiyon

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

aktiivijousitus, erillisjousitus

Aiheesta muualla

• jousitus Kielitoimiston sanakirjassa