jousto

Suomi

Katso artikkeli Jousto Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

jousto (1)

1. (myös kuvaannollisesti) ilman särkymistä tapahtuva taipuminen tai venyminen
2. (taloustiede) talousmatematiikassa yhden muuttujan prosenttimuutos toisen muuttujan prosenttimuutokseen nähden

   kysynnän hintajousto

Ääntäminen

• IPA: /ˈjou̯st̪o/
• tavutus: jous‧to

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	jousto	joustot
genetiivi	jouston	joustojen
partitiivi	joustoa	joustoja
akkusatiivi	jousto; jouston	joustot
sisäpaikallissijat
inessiivi	joustossa	joustoissa
elatiivi	joustosta	joustoista
illatiivi	joustoon	joustoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	joustolla	joustoilla
ablatiivi	joustolta	joustoilta
allatiivi	joustolle	joustoille
muut sijamuodot
essiivi	joustona	joustoina
translatiivi	joustoksi	joustoiksi
abessiivi	joustotta	joustoitta
instruktiivi	–	joustoin
komitatiivi	–	joustoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	jousto-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi joustaa + johdin -o

Käännökset

2. talousmatematiikassa yhden muuttujan prosenttimuutos toisen muuttujan prosenttimuutokseen nähden

englanti: elasticity

Liittyvät sanat

• joustamattomuus, joustavuus, joustava, yksikköjoustava, joustamaton

Yhdyssanat

• hintajousto, jousto-ommel, joustoaika, joustofrotee, joustokangas, joustolaite, joustolanka, joustoliike, joustopuskuri, joustotunti, joustotyö, joustovara, ristijousto

joustohaarukka

Aiheesta muualla

• jousto Kielitoimiston sanakirjassa