juhta

Suomi

Substantiivi

juhta (10-F)

1. veto- ja kuormaeläin, vetojuhta, kuormajuhta

Ääntäminen

• IPA: /ˈjuht̪ɑ/
• tavutus: juh‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	juhta	juhdat
genetiivi	juhdan	juhtien (juhtain)
partitiivi	juhtaa	juhtia
akkusatiivi	juhta; juhdan	juhdat
sisäpaikallissijat
inessiivi	juhdassa	juhdissa
elatiivi	juhdasta	juhdista
illatiivi	juhtaan	juhtiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	juhdalla	juhdilla
ablatiivi	juhdalta	juhdilta
allatiivi	juhdalle	juhdille
muut sijamuodot
essiivi	juhtana	juhtina
translatiivi	juhdaksi	juhdiksi
abessiivi	juhdatta	juhditta
instruktiivi	–	juhdin
komitatiivi	–	juhtine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	juhda-
vahva vartalo	juhta-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. veto- ja kuormaeläin, vetojuhta, kuormajuhta

englanti: beast of burden latina: jumentum, iumentum ranska: bête de somme f.

ruotsi: ök, dragare venäjä: вьючное животное n.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

juhtaeläin, kantojuhta, kuormajuhta, työjuhta, vetojuhta

Aiheesta muualla

• juhta Kielitoimiston sanakirjassa