julmuus

Suomi

Substantiivi

julmuus (40)

1. se, että on julma
2. (monikossa) ks. julmuudet

Ääntäminen

• IPA: /ˈjulmuːs/
• tavutus: jul‧muus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	julmuus	julmuudet
genetiivi	julmuuden	julmuuksien
partitiivi	julmuutta	julmuuksia
akkusatiivi	julmuus; julmuuden	julmuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	julmuudessa	julmuuksissa
elatiivi	julmuudesta	julmuuksista
illatiivi	julmuuteen	julmuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	julmuudella	julmuuksilla
ablatiivi	julmuudelta	julmuuksilta
allatiivi	julmuudelle	julmuuksille
muut sijamuodot
essiivi	julmuutena	julmuuksina
translatiivi	julmuudeksi	julmuuksiksi
abessiivi	julmuudetta	julmuuksitta
instruktiivi	–	julmuuksin
komitatiivi	–	julmuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	julmuude-
vahva vartalo	julmuute-
konsonantti- vartalo	julmuut-

Etymologia

sanan julma vartalosta julm- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on julma

englanti: cruelty ranska: cruauté f.

venäjä: жестокость f.

Aiheesta muualla

• julmuus Kielitoimiston sanakirjassa