junailija

Suomi

Substantiivi

junailija (12)

1. henkilö, joka junailee
2. konduktööri

Ääntäminen

• IPA: /ˈjunɑi̯ˌlijɑ/
• tavutus: ju‧nai‧li‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	junailija	junailijat
genetiivi	junailijan	junailijoiden junailijoitten (junailijain)
partitiivi	junailijaa	junailijoita
akkusatiivi	junailija; junailijan	junailijat
sisäpaikallissijat
inessiivi	junailijassa	junailijoissa
elatiivi	junailijasta	junailijoista
illatiivi	junailijaan	junailijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	junailijalla	junailijoilla
ablatiivi	junailijalta	junailijoilta
allatiivi	junailijalle	junailijoille
muut sijamuodot
essiivi	junailijana	junailijoina
translatiivi	junailijaksi	junailijoiksi
abessiivi	junailijatta	junailijoitta
instruktiivi	–	junailijoin
komitatiivi	–	junailijoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	junailija-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi junailla (vokaalivartalo junaile- → j:n edellä junaili-) + johdin -ja

Käännökset

1. henkilö, joka junailee

englanti: schemer

Aiheesta muualla

• junailija Kielitoimiston sanakirjassa