juro

Suomi

Adjektiivi

juro (1) (komparatiivi jurompi, superlatiivi juroin) (taivutus[luo])

1. vähäpuheinen ja totisen oloinen, jäyhän yksitotinen ja usein omissa oloissaan paikallaan pysyvä

   Matti osoittautui mukavaksi kaveriksi vaikka vähän juro onkin.

   Jurot kalat eivät hevin ui pyydykseen.

Ääntäminen

• IPA: /ˈjuro/
• tavutus: ju‧ro

Käännökset

1. vähäpuheinen ja totisen oloinen, jäyhän yksitotinen ja usein omissa oloissaan paikallaan pysyvä

englanti: sullen

ruotsi: trumpen

Liittyvät sanat

• nyrpeä

Synonyymit

• jörö

Johdokset

• adverbit: jurosti
• substantiivit: jurous
• verbit: juroutua

Vastakohta

• reipas

Aiheesta muualla

• juro Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja

Substantiivi

juro m. (monikko juros)

1. pysyvä omistusoikeus
2. (historia) eläke (vastineeksi kruunulle lainatuista rahoista tai kuninkaan myöntämänä)

Liittyvät sanat

• asiento

Verbi

juro

1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä jurar