totinen

Suomi

Adjektiivi

totinen (38) (komparatiivi totisempi, superlatiivi totisin) (taivutus[luo])

1. vakava ja hymytön
2. (vanhahtava) todellinen

   Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä. (1. Joh. 5 (KR 1933/38))

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ot̪inen/
• tavutus: to‧ti‧nen

Etymologia

Johdos sanasta tosi (toti- + -(i)nen).

Merkitysero sanaan todellinen on syntynyt 1800-luvulla^[1].

Liittyvät sanat

Johdokset

• adverbit: totisesti
• substantiivit: totisuus

Aiheesta muualla

• totinen Kielitoimiston sanakirjassa