juurtua

Suomi

Verbi

juurtua (52-K) (taivutus[luo])

1. (kasveista) tulla juurtuneeksi, kasvattaa juuret maahan
2. (kuvaannollisesti) vakinaistua

   syvälle juurtunut tapa

Ääntäminen

• IPA: /ˈjuːrt̪uɑˣ/
• tavutus: juur‧tu‧a

Etymologia

• verbi juurtaa (vahva vartalo juurt|a- + pääte -ua)
• substantiivi juuri (konsonanttivartalo juur- + pääte -tua)

Käännökset

1. kasvattaa juuret

ruotsi: slå rot

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: juurtuminen
• verbit: juurruttaa

Yhdyssanat

juurtumahapsi

Aiheesta muualla

• juurtua Kielitoimiston sanakirjassa