juurtuminen

Suomi

Substantiivi

juurtuminen (38)

1. teonnimi verbistä juurtua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	juurtuminen	juurtumiset
genetiivi	juurtumisen	juurtumisten juurtumisien
partitiivi	juurtumista	juurtumisia
akkusatiivi	juurtuminen; juurtumisen	juurtumiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	juurtumisessa	juurtumisissa
elatiivi	juurtumisesta	juurtumisista
illatiivi	juurtumiseen	juurtumisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	juurtumisella	juurtumisilla
ablatiivi	juurtumiselta	juurtumisilta
allatiivi	juurtumiselle	juurtumisille
muut sijamuodot
essiivi	juurtumisena (juurtumisna)	juurtumisina
translatiivi	juurtumiseksi	juurtumisiksi
abessiivi	juurtumisetta	juurtumisitta
instruktiivi	–	juurtumisin
komitatiivi	–	juurtumisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	juurtumise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	juurtumis-

Etymologia

verbi juurtua + johdin -minen