kabbala

Suomi

Substantiivi

kabbala (12)

1. (mytologia) juutalaiseen perimätietoon perustuva oppi, jossa Tooraa tulkitaan symbolisesti ja haetaan siitä salattua tietoa; myös tähän liittyvät vakiintuneet tulkinnat ja kirjallisuus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kabbala	kabbalat
genetiivi	kabbalan	kabbaloiden kabbaloitten (kabbalain)
partitiivi	kabbalaa	kabbaloita
akkusatiivi	kabbala; kabbalan	kabbalat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kabbalassa	kabbaloissa
elatiivi	kabbalasta	kabbaloista
illatiivi	kabbalaan	kabbaloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kabbalalla	kabbaloilla
ablatiivi	kabbalalta	kabbaloilta
allatiivi	kabbalalle	kabbaloille
muut sijamuodot
essiivi	kabbalana	kabbaloina
translatiivi	kabbalaksi	kabbaloiksi
abessiivi	kabbalatta	kabbaloitta
instruktiivi	–	kabbaloin
komitatiivi	–	kabbaloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kabbala-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. mytologia: juutalaiseen perimätietoon perustuva oppi

englanti: cabala, Kabballah espanja: cábala m. esperanto: kabalo heprea: קבלה ido: kabalo italia: cabala

portugali: cabala puola: Kabała ranska: kabbale saksa: Kabbala f. venäjä: каббала

Aiheesta muualla

• kabbala Kielitoimiston sanakirjassa