kafiiri

Suomi

Substantiivi

kafiiri (6)

1. (uskonto, islam) vääräuskoinen, ei-muslimi, uskoton

   Afganistanin keskushallinto oli alistanut tiettömien taipaleiden takana eläneet nuristanit — tai kafiirit (uskottomat), kuten heitä aiemmin kutsuttiin — valtaansa vasta 1890-luvulla.^[1]

   Ei-islamilaiset, kafiirit tai dhimmit, jakautuvat ”uskottomiin” muslimeihin, ”kirjan kansoihin” (kristityt ja juutalaiset) sekä pakanoihin.^[2]

Huomautukset

• islamistipiireissä väkivaltaa puolustava toiseuden käsite; helposti vihamielisesti käyttöön otettava arabian sana (juuri) joka tarkoittaa kiistämistä (kiistäjiä), "totuuden" kieltämistä (kieltäjiä, harhaoppisia ym.)

Etymologia

• arabian sanasta كَافِر‎ (kāfir) → vrt. afrikaansin kaffir, kaffer, (Etelä-Afrikan) englannin caffer

Käännökset

1. vääräuskoinen, ei-muslimi, uskoton

englanti: kafir

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• kaafir (perustuen arabian lausuntaan, jossa sanassa on ensimmäisessa tavussa pitkä aa)
• kaffiiri
• kaffiri
• kafiri