kakru

Suomi

Substantiivi

kakru (1)

1. (puhekieltä) kakara, penska

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑkru/
• tavutus: kak‧ru

Taivutus

Taivutus (yleiskielessä)
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kakru	kakrut
genetiivi	kakrun	kakrujen
partitiivi	kakrua	kakruja
akkusatiivi	kakru; kakrun	kakrut
sisäpaikallissijat
inessiivi	kakrussa	kakruissa
elatiivi	kakrusta	kakruista
illatiivi	kakruun	kakruihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kakrulla	kakruilla
ablatiivi	kakrulta	kakruilta
allatiivi	kakrulle	kakruille
muut sijamuodot
essiivi	kakruna	kakruina
translatiivi	kakruksi	kakruiksi
abessiivi	kakrutta	kakruitta
instruktiivi	–	kakruin
komitatiivi	–	kakruine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kakru-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Anagrammit

arkku, karku-, rukka