kanapee

Suomi

Substantiivi

kanapee (18)

1. kahden istuttava sohva
2. muodoltaan tietynlainen voitaikinasta tehty leivonnainen
3. pieni voileipä, jonka päällä on erilaisia täytteitä

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑnɑpeː/
• tavutus: ka‧na‧pee

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kanapee	kanapeet
genetiivi	kanapeen	kanapeiden kanapeitten
partitiivi	kanapeeta	kanapeita
akkusatiivi	kanapee; kanapeen	kanapeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kanapeessa	kanapeissa
elatiivi	kanapeesta	kanapeista
illatiivi	kanapeehen	kanapeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kanapeella	kanapeilla
ablatiivi	kanapeelta	kanapeilta
allatiivi	kanapeelle	kanapeille
muut sijamuodot
essiivi	kanapeena	kanapeina
translatiivi	kanapeeksi	kanapeiksi
abessiivi	kanapeetta	kanapeitta
instruktiivi	–	kanapein
komitatiivi	–	kanapeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kanapee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

ranskan sanasta canapé ’sohva’

Käännökset

1. kahdenistuttava

englanti: canapé italia: canapè m. portugali: canapé m.

ranska: canapé m. ruotsi: kanapé saksa: Kanapee n.

2. muodoltaan tietynlainen voitaikinasta tehty leivonnainen

englanti: canapé espanja: canapé m. ranska: canapé m., palmier m.

ruotsi: kanapé saksa: Schweineohr n.

3. voileipä

englanti: canapé italia: canapè m. portugali: canapé m.

ranska: canapé ruotsi: kanapé saksa: Canapé, Kanapee n.

Aiheesta muualla

• kanapee Kielitoimiston sanakirjassa
• Keinonen, Arvo: Nykysuomen sivistyssanakirja. Toim. Nykysuomen laitos. Porvoo: WSOY, 1977. ISBN 951-643-608-0.
• Nurmi, Timo et al.: Gummeruksen suuri sivistyssanakirja. Kuudes painos. Jyväskylä: Gummerus Kustannus Oy, 2004. ISBN 951-20-5863-4.