kannus

Suomi

Substantiivi

kannus (39)

1. ratsastajan kantapäähän kiinnitettävä metallihaarukka, jota käytetään apuna ratsun ohjauksessa
2. (kasvitiede) kukan terälehden pitkähkö, kapea kuoppamainen rakenne

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑnːus/, [ˈkɑnːus]
• tavutus: kan‧nus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kannus	kannukset
genetiivi	kannuksen	kannusten kannuksien
partitiivi	kannusta	kannuksia
akkusatiivi	kannus; kannuksen	kannukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	kannuksessa	kannuksissa
elatiivi	kannuksesta	kannuksista
illatiivi	kannukseen	kannuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kannuksella	kannuksilla
ablatiivi	kannukselta	kannuksilta
allatiivi	kannukselle	kannuksille
muut sijamuodot
essiivi	kannuksena	kannuksina
translatiivi	kannukseksi	kannuksiksi
abessiivi	kannuksetta	kannuksitta
instruktiivi	–	kannuksin
komitatiivi	–	kannuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kannukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kannus-

Etymologia

• substantiivi kanta (heikko vartalo kanna- ) + johdin -us (:-ukse-)

Käännökset

1. jalkineen metallihaarukka

englanti: spur espanja: espuela hollanti: spoor norja (nynorsk): spore m.

ranska: éperon m. saksa: Sporn m. turkki: mahmuz venäjä: шпора

2. kukan terälehden pitkähkö, kapea kuoppamainen rakenne

englanti: spur

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: kannustaa

Yhdyssanat

häpykannus, kannuspyörä, kannusruoho, kannusrusto, kiurunkannus, kukonkannus, ritarikannus, ritarinkannus

Idiomit

• ansaita kannuksensa = pätevöityä muiden silmissä teoillaan asemassansa

Aiheesta muualla

• kannus Kielitoimiston sanakirjassa
• kannus Tieteen termipankissa