kantava

Suomi

Adjektiivi

kantava (10) (komparatiivi kantavampi, superlatiivi kantavin) (taivutus[luo])

1. sellainen mikä kantaa jotakin

   kantava palkki

   kantava ajatus

2. raskaana oleva (eläimistä, esim. koirasta), gravidi

Etymologia

• 1. partisiippi verbistä kantaa akt.

Käännökset

1. sellainen mikä kantaa jotakin

englanti: load bearing, bearing

2. raskaana oleva

Ks. gravidi

Liittyvät sanat

• kantavana
• kantaa
• kantokykyinen

Johdokset

• substantiivit: kantavuus

Sanaliitot

• kantava rakenne

Verbi

kantava

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kantaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kantava	kantavat
genetiivi	kantavan	kantavien (kantavain)
partitiivi	kantavaa	kantavia
akkusatiivi	kantava; kantavan	kantavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kantavassa	kantavissa
elatiivi	kantavasta	kantavista
illatiivi	kantavaan	kantaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kantavalla	kantavilla
ablatiivi	kantavalta	kantavilta
allatiivi	kantavalle	kantaville
muut sijamuodot
essiivi	kantavana	kantavina
translatiivi	kantavaksi	kantaviksi
abessiivi	kantavatta	kantavitta
instruktiivi	–	kantavin
komitatiivi	–	kantavine
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kantava-
vahva vartalo	kantava-
konsonantti- vartalo	-